Kennel

Mistä kaikki alkoikaan…

Kauan aikaa sitten maalla kulki koiralaumoja, joissa oli iloisesti sekaisin kaikkien kyläkoirien sekoituksia. Pikku tyttönä päivän kohokohtani oli, kun lauma saapui pihalle. Isoäidin piparit ja pullat piti syöttää koiralaumalle. Ihmeellistä kyllä tappeluita ei syntynyt, ja tyttö sai rapsutella kaikenkarvaisia koiruuksia. Vieläkin muistan monet noista koirista: mustan pystykorvaisen Raunon, kovin paljon Raunoa muistuttavan Retun, kullanväriseltä collielta näyttävän Roopen, vähän harmaalta pystykorvalta näyttävän Jeppen muutamia mainitakseni.

Selvää lienee, että oman koiran kinuaminen oli jatkuvaa. Pahimpaan koirakuumeeseen sain ylipuhuttua itselleni kissanpennun, jonka olin löytänyt lähistöltä kivenkolosta. Koira lapsuudenperheeseen tuli vasta, kun olin jo koulussa. Ensimmäinen koira oli spanieli, sitten perheeseen tuli suomen ajokoiria ja pystykorva. Metsästyskoirat olivat ihania nekin, mutta haave ihan omasta koirasta eli vahvana.

Opiskeluaikana ihastuin näkemääni rottweileriin, joka oli upean näköinen, itsevarma, ystävällinen ja vahva. Monet kehottivat unohtamaan koko rodun ja valitsemaan jonkun ”helpomman” koirarodun. Ajatus omasta rottweilerista kuitenkin eli. Kesätyörahoista säästin rahaa, jotta vihdoin saisin oman rotikan. Vuonna 1987 vihdoin haaveesta tuli totta: sain hankittua ensimmäisen rottweilerini. Sain Turun ylioppilaskylän kämppäkaveriltani luvan ottaa koiran mukaan opiskelijasoluun. Niin alkoi reissaaminen Rauman ja Turun välillä koiran kanssa.

Taika oli opiskelijatytölle oikea haaste. Luonnetta ja terävyyttä löytyi enemmän kuin riittävästi, joten koulutuskentälle oli syytä suunnata kokeneempien oppiin. Kantapään ja virheiden kautta silti tuli moni asia opittua, mutta kokemattomuuteni ja koiran luonteen huomioon ottaen pärjättiin ”sikses hyvi”.

Maalle muutettiin 1988 ja paikkamme nimeksi tuli, kuinkas muuten, Koiramäki. Kun koiralle oli tilava piha, heräsi ajatus, että Taikalle voisi ottaa kaverinkin. Kodinvaihtaja Amalia muuttikin perheeseen kaveriksi jo samana vuonna. Tästä alkaen Koiramäellä on tassutellut ainakin kaksi rottweileria koko ajan, välillä kolme ja enemmänkin yhtä aikaa.

Kasvattajaksi 20 vuoden yhteiselon jälkeen

Rottweilereiden kanssa touhutessa on vierähtänyt yli 30 vuotta. Ensimmäiset 20 vuotta kuluivat koirien ja ihmislasten kanssa arkea pyörittäessä. Vuosien varrella tulivat tutuksi näyttelyt, koulutuskentät, Pevisat, luonnetestit, koirien terveystutkimukset ja metsässä könyäminen. Lukuisat perheen ja koirien kanssa tehdyt reissut vakuuttivat minut siitä, että terve rottweiler oikein koulutettuna sopii mihin tahansa käyttöön. Ensimmäinen pentue syntyi kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen vasta vuonna 2011, kun kasvattajakurssien ja kokeneiden kasvattajien kanssa käymieni keskustelujen jälkeen päädyin teettämään ensimmäinen pentueen.

Koirien kasvatus on oikea perfektionistin painajainen: Pevisa on luonnollisesti kaiken lähtökohta, ison ja vahvan koiran rakenteen pitää olla kestävä, koiran terve, luonnetta tietysti unohtamatta! Tasapainoinen rottweiler on terve sekä fyysisesti että psyykkisesti. Koirien kasvatuksessa pyrin rotumääritelmän mukaiseen, terveeseen koiraan. Jalostuksessa käytän vain terveitä koiria ja noudatan sitoumuskasvattajan sääntöjä. Haasteita riittää selätettäväksi ja kaiken lisäksi genetiikassa sattumallakin on sormensa pelissä, vaikka sukupolvia ja yhdistelmiä olisi miettinyt hiki otsalla.

Minulle on erittäin tärkeää löytää jokaiselle pennulle sopiva omistaja, kunkin tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Pentutapaamisissa haluan nähdä kaikki pennut omistajineen, jotta kaikki saisivat mahdollisimman hyvän alun yhteiselle taipaleelleen.

Jokaisen rottweileria harkitsevan suosittelen käyvän Suomen Rottweileryhdistyksen sivuilla lukemassa kohdan Ohjeita Rottweilerin hankintaan.